Aleksanterinpatsas

Aleksanteri II:n muistomerkistä vuonna 1884 järjestetyn suunnittelukilpailun voitti Johannes Takanen ja toiseksi tuli Walter Runeberg. Molempien ehdotukset viehättivät palkintolautakuntaa ja sen piirissä suunniteltiin jo Takasen ja Runebergin yhteistyötä. Takanen kuoli kuitenkin jo vuonna 1885 ja niin patsaan toteuttaminen annettiin Runebergille. Aleksanteri II:n muistomerkki paljastettiin juhlallisesti keisarin syntymäpäivänä 29.4.1894. Aleksanteri II on kuvattu kaartin upseerin univormussa pitämässä puhetta kokoonkutsumillaan Porvoon valtiopäivillä 1863. Univormu on Runebergin ideoima, Takasen ehdotuksessa hallitsija oli pukeutunut siviilipukuun ilman vallan tunnusmerkkejä.

Aleksanteri II muistomerkki on hyvä esimerkki suomalaisen 1800-luvun veistotaiteen tyypillisimmästä suuntauksesta. Muistomerkin veistokset ovat pronssia ja jalusta on punaista graniittia. Aleksanterin figuuri on 3,23 m ja sivufiguurit 2,3 metriä korkeat. Muistomerkin kokonaiskorkeus on 10,67 m.

Muistomerkin neljällä sivulla ovat lakia, työtä, rauhaa ja valoa kuvaavat vertauskuvalliset veistokset. Laki – veistoksen lain jumalatarta esittävä naishahmo leijonineen on muistomerkin eteläreunalla. Myöhemmin jumalatar samaistettiin Suomi-neidoksi. Muistomerkistä löytyvät myös Suomen maakuntavaakunat sekä vuosiluku 1863, jolloin Suomen valtiopäivien toiminta alkoi uudestaan yli viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen.

Aleksanteri II:n aika oli ollut kansallisen yhdentymisen ja kansallistunteen heräämisen aikaa Suomessa. Kun Aleksanteri II murhattiin ja seuraajaksi astui valtaan Aleksanteri III, päättyi vapaamielisyys ja Venäjällä hyökättiin julkisesti yhä vihamielisemmin Suomea vastaan. Nikolai II allekirjoitti helmikuun manifestin 1899 ja vastarinta alkoi Suomessa. Pian manifestin jälkeen Aleksanteri II:n kuolinpäivänä kannettiin hänen patsaalleen kukkia, naiset pukeutuivat suruvaatteisiin ja muutamassa viikossa kerättiin 522 931 nimeä kansallisadressiin, jota 500 miestä lähti viemään Pietariin.