Aleksanterinkatu

Aleksanterinkatu kulkee Senaatintorin eteläpuolella. Se alkaa idässä Pohjoisrannasta
ja päättyy länteen Mannerheimintiehen.

Helsingin painopiste oli vielä 1600-luvulla silloisen Kuninkaankadun päässä sijainneen sataman ympärillä. Sieltä se siirtyi 1800-luvulla rakennettuun empirekeskustaan Senaatintorille ja sen etelälaidan liike-elämä- ja hallintokortteleihin. Aleksanterinkatua kutsuttiin niin Rauhankaduksi, Isokaduksi kuin Suurkaduksi (Stor gatan) ennen sen nykyistä nimeä, jonka se sai vasta vuonna 1833 Aleksanteri I:n mukaan (Keisari Aleksanteri I:n Hallitsijavakuutus).

Juuri Aleksanteri I siirsi pääkaupungin Turusta Helsinkiin ja Pietarista päin tulevalle pohjois-eteläsuuntaiselle pääväylälle hän antoi nimeksi Unioninkatu muistoksi Suomen ja Venäjän valtioliitosta. Hänen puolisonsa Elisabet sai ensimmäisenä oman nimikkokadun, Liisankadun, Helsinkiin. Omasta nimikkokadusta Aleksanteri I kieltäytyi ja siksi entisen Suurkadun nimeksi vahvistettiin vasta Aleksanterin kuoleman jälkeen Aleksanterinkatu. Sen varrelle rakennettiin myöskin keisarin mukaan nimensä saanut Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Yliopiston nimi on nykyisin Helsingin yliopisto.

Aleksanteri I:n äidillä, leskikeisarinna Maria Feodorovnalla on edelleen nimissään sekä Sofiankatu että Mariankatu. Hän oli syntyisin Württembergin prinsessa Sofia. Keisarin veljet Mikael, Nikolai ja Konstantin sekä sisaret Katarina ja Helena antoivat nimensä keskeisimmille poikkikaduille. Nikolainkadun ja Konstantininkadun nimet vaihdettiin 1900-luvulla Snellmaninkaduksi ja Meritullinkaduksi, Mikonkatu, Katariinankatu ja Helenankatu ovat säilyttäneet nimensä.
Patsaan Aleksanterinkadulle sai vasta tsaari Aleksanteri II.

Teollistumisen ja kaupungistumisen myötä kaupungin painopiste on siirtynyt yhä kauemmas länteen pitkin Aleksanterinkatua. Senaatintorin vilkastuttamiseksi on tehty 1960-luvulta lähtien useampia valtuustoaloitteita ja virastoille menetettyjen kauppiastalojen tiloja alettiin palauttaa takaisin liike-elämälle. Kaupunki restauroi kauppiastalot, sijoitti yläkerroksiin omia virastojaan ja vuokrasi pohjakerrokset kauppiaille 1980-luvun lopulla. Ilman kaupungin markkinointitukea nämä yritykset jäivät täysin oman onnensa nojaan ja suurin osa niistä on lopettanut toimintansa. Alueen elävöittäminen jäi vain tyhjien juhlapuheiden aiheiksi…